Vedin eilen anteeksiantoseremonian ja se oli todella voimakas kokemus. Tunnen suurta kunnioitusta ja kiitollisuutta saadessani tehdä tätä ja ihailen suunnattomasti osallistujien rohkeutta. Ryhmä oli hyvin pieni joten kävelin piirin halki myös itse, kehoni oli seremonian jälkeen todella väsynyt mieli sen sijaan tuntui kirkkaalta. Tänään huomasin oloni olevan vapautunut ja keveä.  Tuntui että pystyn tekemään kaikki asiat, joista olen tähän asti vain varovaisesti haaveillut., ilman että tunnen epäonnistumisen pelkoa tai häpeää. Kelpaan juuri tällaisena kuin olen.
Iltapäivällä  kiukustuin puolisolleni ja tietysti aivan turhasta, mutta pystyin analysoimaan tunteitani ja erottamaan mikä on omaa, tunteisiin perustuvaa tulkintaani tilanteesta ja mikä on totta molemmille osapuolille. Ehkä pienin askelin pääsen eroon siitä uskomuksesta että olen uhri ja uhrautuja,

Koko talven olen sairastellut mielestäni paljon erilaisia flunssia ja kuumetauteja. Näen ne kehoa puhdistavina ja tuntuu siltä että kaikenlaista oppimista ja prosesseja on käynnissä, seikkailu siis jatkuu!