Vuodatus on kenkkuillut, joten en ole saanut kirjoitettua tänne yhtään mitään.
Syksy alkoi ja koulu alkoi, sekä minulla että lapsilla. Kaikenlaista tapahtuu ja elämässä on vipinää vaikken tee juuri mitään säännöllisesti, paitsi syön ja nukun. 
Antroposofisen hoitotieteen lopputyö on varsin vaiheessa ja suunnittelen jo uusia opintoja.

Päätin viime vuonna olla hetken aikaa opiskelematta yhtään mitään uutta ja keskittyä niiden taitojen kehittämiseen, joita minulla jo on. Tämä on osoittautunut hyväksi ajatukseksi, kaikki tähän asti tekemäni liittyy mukavalla tavlla toisiinsa ja pystyn yhdistelemään asioita varsin suvereenisti.

Kesä on hujahtanut ohi niin nopeasti etten ole kirjannut tapahtumia ylös. kesän alussa vietin kaksi ja puoli viikkoa Ruotsissa WWOOF järjestön kautta. Reissu oli todella antoisa, päivät kuluivat kitkemisen, kastelemisen ja hevosenlannan levittämisen merkeissä. Olin todella onnekas koska maatila jolle päädyin sijaitis kauniilla paikalla ja ihmiset olivat mukavia. Kuulin muilta vapaaehtoisilta että kaikilla tiloilla olot eivät ole erityisen miellyttävät ja työtä voi olla joko liikaa tai liian vähän.

Olen lukenut todella paljon kirjoja ja tyttärelle neuloin "Kässänopen painajainen"-villatakin josta tuli oikein kaunis. Kiitos siipalleni joka suurensi ohjetta niin että se mahtuu melkein 120 senttiselle neitokaiselle, ohje kun oli 110 senttiselle lapselle. Ajattelin suurentaa vielä enemmän ja tehdä itselleni samanlaisen villahupparin, ehkä lisätä siihen taskut.

Töitä on ollut aika vähän, muutama keskeneräinen käsityö onsentään  tullut viimeisteltäväksi. Viimeisimpänä iso pellvainen pöytäliina johon tulee kirjottuja kukkia. Omistaja sanoi sen lojuneen kaapissa 30 vuotta ja hän on todella iloinen siitä että se tulee valmiiksi. Olen nyt metsästänyt kirpputoreilta ja kaupoista liinaan sopivaa valkoista pellavalankaa jotta pääsen alkuun.
Muutama isoäidinneliö-peitto pitäisi koota, asiakas on tehnyt neliöt valmiiksi mutta kokoaminen on jäänyt ja peitto on pellavaliinan tavoin jäänyt kaappiin odottamaan.

Viime viikonloppu oli työntäyteinen. perjantaina ja sunnuntaina päivystin vegfest-tapahtumassa ja lauantaina osallistuin Alex Sternickin kipperinkielen kurssille Helsingissä. Kurssi oli todella antoisa mutta illalla aivojen "järkipuolta" kivisti. Luultavasti siksi että kurssilla tehtiin paljon inprovisaatiota ja pyrittiin olemaan ajattelematta loogisesti tai suunnittelematta etukäteen.
Erityisen vaikeina koin harjoitukset joissa piti puhua koko ryhmälle ilman että käyttää olemassaolevia, oikeita sanoja.
Minulla on tapana kielellistää lähes kaikki ja sanat ovat jotakin turvallista johon nojata tilanteessa kuin tilanteessa.
Onneksi porukka oli todella kannustava eikä haitannut että jätin muutaman jutun väliin. Ymmärsin joka tapauksessa niidenkin harjoitusten luonteen joita seurasin sivusta.
Olen todella iloinen kurssista  ja tuskin maltan odottaa että pääsen soveltamaan uusia taitojani.

Minulla on tapana selata tarkkaan kirjastojen poistohyllyt, niistä voi löytää todellisia aarteita. Viime talvena käteeni osui Terry Orlick nimisen hepun kirjoittama kirja "kaikki mukaan leikkimään"  (alkuteos: The Cooperative Sports & Games Book, Tammi 1981) 
Kirjaan on koottu sellaisia leikkejä ja pelejä joissa pääasiana ei ole voittaminen vaan tarkoitus on kehittää yhteistoiminnan taitoja. Orlick esittää kirjassaan, että jos lapsia kannustetaan kilpailemaan toisiaan vastaan, luomme yksilökeskeisen kilpailuyhteiskunnan. Kuulostaa minusta pelottavan tutulta.

Leikkiminen on tärkeää myös aikuisille, mutta vaikuttaakseen kypsältä ja sivistyneeltä, aikuisen odotetaan hankkivan arvolleen sopivia leluja,mielellään sellaisia jotka maksavat paljon ja joilla on myös statusarvoa. Leikkimistä kutsutaan harrastamiseksi ja aikuiset vertailevat miellään harrastusvälineidensä ominaisuuksia.

Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, viime syksynä huomasin että työväenopisto järjestää aikuisille leikkikursseja ja itse olen ajatellut perustaa aikuisten ja lasten yhteisen  pihaleikkikerhon, sellaisen jossa leikitään leikkejä joissa tärkeää on ilo ja yhteistyö.

Kaikki mukaan leikkimään!!

Viime päivät ovat menneet kangaspuiden parissa ja hyvä niin koska huomasin että kankaan rakentamisen rutiini oli hieman unohtunut. Ostin viime vuoden puolella huutonetistä pöytäkangaspuut joissa oli jäljellä hieman poppanalointa. Kudoin siihen villakuteella seinätekstiilin jonka mallin maalasin ensin vesiväreillä paperille. Kuvion toteutin kiertopujotuksena. 

Ajatuksena on että kudon tekstiilejä myyntiin, kaipasin itselleni hartiahuivia joka voisi toimia myös pienenä torkkupeittona joten kudoin sellaisen, samalla se on prototyyppi myyntiin tulevalle torkkupeitolle/hartiahuiville.Ehkä joku muukin kaipaa tällaista lämmikettä vaikka viileisiin kesäiltoihin.
Minulla oli varastossa sinistä villasekoitelankaa jota jäi yli kun neuloin pojalleni Kapteeni Haddock- mallisen poolopuseron, joten käytin sitä loimeen. Lankaa riitti vielä tossupariinkin!

Myyntiin tulevat huivit tulevat olemaan väritykseltään toisenlaisia ja kuviokin on hieman erilainen koska prototyypissä huomasin kudelangan sitoutuvan huonosti työn nurjalta puolelta.



Torkkupeitto suoraan puista otettuna




Seinätekstiilii "puu"  ennen viimeistelyä